Ah. Uusi kämppä. Siitä tää lähtee, pikkuhiljaa.
Muutetaan miehen kanssa erilleen, koirat tulee (ainakin pääsääntöisesti) mulle. Kämppänä iso yksiö Suikkilasta, lasitetulla parvekkeella ja isolla keittiöllä, talon ylimmästä kerroksesta. Siisti, kaunis, valoisa, hyväkuntoinen, taloyhtiössäkin oikeen uima-allastilat. Ja ikkunat etelään, samoin parveke. Mä saan sinne tomaatteja kasvamaan!
Mikä parasta, lähistöllä kiertää teitä ja vehreitä mettäplänttejä suorastaan oivallisesti, koiratkin varmasti arvostavat hyviä lenkkeilymahiksia. Sitä ne sen sijaan tuskin arvostavat, etteivät ehkä ihan yhtä pätevästi pääse naapurstalkkeroimaan kuin mitä ovat tähän asti päässeet. Kuudennesta kerroksesta näkyy ikkunoista lähinnä puita. Siinä mielessä blogin osoite voi vähän hämätä, vaikka eiköhän noi parhaansa yritä moista toteuttaakseen, pienistä esteistä huolimatta.
Tänään käytiin siellä huudseilla kävelemässä, reilu tunti meni loskassa tarpoessa. Luntakin satoi välistä, ja hirveästi tuli koiria vastaan. Haritun hiljaisuuden jälkeen koirat joutuivat oikeen tsemppaamaan, että ehtivät bongata kaiken elävän. Ja sen huomaa. Pääsin kotiin jo ennen viittä, ja nyt vielä puoli yhdeksältäkin tyypit vetelee onnellisesti sikeitä.
Mun oli tarkoitus saada tähän liitettyä kuvia. Muuten ihan kiva, mutta tämä masiina ei oikein suostu yhteistyöhön mun kanssa. No, kuvia odotellessa. Eiköhän tämä aluksi passaa oikeen mainiosti.
